Urjalaan unohtunut

Tällä kertaa päätimme lähteä etsimään vanhan tiilitehtaan jostain päin Urjalaa. Mitään vinkkejä reitistä ei ollut, ja myönnetään, että matkalla meinasi uskokin jo loppua. Tälläkin kertaa, kuten muillakin kerroilla tähän asti, löysimme kuitenkin etsimämme! Vanhan tiilitehtaan piippu komeili horisontissa, ja rappioromantiikkaa kaipaavien retkiläisten autonnokka kaarsi u-käännöksen ja jämähti parkkiin verraten kauaksi itse kohteesta. No, reissussa rähjääntyy, joten muutama lumikokkare kengässä (lue: kengät täynnä lunta ja sukat märkinä) ei juuri haitannut umpilumessa rämpijöitä!

Itse tehtaasta ei juuri tietoa löytynyt, alue on oletettavasti hylätty 1970-luvulla. Alueella on toiminut jonkin aikaa tehtaan lopettamisen jälkeen autopurkaamo, mistä muistona ovat useat autonrotiskot pihapiirissä. Sekään ei kuitenkaan enää ole toiminnassa, joten alue on täysin hiljentynyt. Paikalle päästessä läsnä ovat siis vaan omat kuvitelmat ja joskus taloudellisesti menestyneen tehtaan rauniot, joiden tiilissä voi yhä aistia parkkiintuneiden käsien tekemän työn ja jonka rappioituneen katon läpi viheltävässä tuulessa voi vielä kuulla tehtaan kovat, kalkattavat äänet.

Purkaamon jälkiä.

Itse tehdas on valtava ja osittain sokkeloinenkin. Paikoitellen lattiassa on reikiä ja katto on sortunut, täällä käydessä kannattaa olla oikeasti aika varovainen. Vierailumme aikana oli todella pimeää, eikä ilman taskulamppuja olisi todellakaan nähnyt eteensä. Tehdas on täynnä vanhoja tiilinpolttouuneja, jotka on osittain blokattu kiinni. Lisäksi paikalla on jäänteet ratakiskoista ja luultavasti tiilien kuljetukseen käytetyn vaunun raakile.

Jäänteet tiilien kujetukseen käytetyistä vaunuista

Varastohyllykkö 

Ilman valoa ei nähnyt eteensä.

Tehdas on vaikuttava ja oikeasti aika valtava. Se sijaitsee ihan metsikössä ja on aikamoisen karmivakin omalta osaltaan. Tämä paikka oli siisti löytö!

Lattiassa oli vaarallisia reikiä.

Autopurkaamon paja

Niin! Ettäs tiedätte.