Rappioromantiikkaa: Tehtaita! Tulitikkuja!

Tampereen entinen tulitikkutehdas on varmaan yksi suosituimpia ja helpoimpia hylättyjä paikkoja Suomessa, jossa vierailla. Meidänkin yhteinen seikkailumme alkoi sieltä, vaikka mestana se toiselle meistä oli jo monen vierailun perusteella harvinaisen tuttu. Tietysti paikan päälle päästyämme tontti ja sen kiinteistö oli yllättäen airsoftaajien valtaama, joten itse vierailu jäi toiseen kertaan. No, onneksi meillä oli aikaa. Jo pari päivää myöhemmin olimmekin taas pääkallopaikalla.

Tikkutehtaan rauniot

Tulitikkutehdas on sisältä täysin ryövätty. Mitään irtaimistoa ei ole jäljellä, vaan kaikki sellainen on jo löytänyt itselleen paremman kodin.

Muutama rengas muistona autokauppa-ajoista.

Sulakkkeetkin on viety.

Alueena paikka on upea. Tontti henkäilee kasvoille osittain ummehtunutta, osittain juuri pepsodentillä pestyä ilmavirtaa. Paikka on vanha - itse tehtaasta löytyy vain vähän tietoa, mutta se on ollut toiminnassa 1920-luvulta 1970-luvulle. Tehtaan lakattua Tampereella vaikuttanut autokauppias Pekka Mäkinen osti tontin ja sen kiinteistön. Mäkisellä oli useampi tontti autokauppoja varten ja satoja kuorma-autoja eri liikkeissä. Vähitellen kuitenkin Mäkisen autokaupat lakkasivat ja kiinteistöt vain autioituivat, jolloin kaikkien Mäkisen omistamien autoliikkeiden irtaimisto kuljetettiin tikkutehtaan alueelle. Tikkutehtaan alue oli viimeinen Mäkisen autojen sijoituspaikka. Mäkisen kuoltua osa kuorma-autoista myytiin alan harrastajille ja osa vietiin romutettavaksi.

Huhujen mukaan Mäkisellä oli aina takin taskussaan pistooli: häntä pidettiinkin eräänlaisena gangsterina, sillä ilmeisesti hänen autokauppatoimintansakin oli joiltain osin hieman kummisetämäistä. Huhuttiin myös, että Mäkinen rakastui satoihin kuorma-autoihinsa eikä halunnut myydä niitä enää eteenpäin - hän jemmasi lopulta rakkaat kuorma-autonsa tikkutehtaan alueelle. Mäkinen tunnettiin kuitenkin piinkovana kauppamiehenä ja intohimoisena hevosharrastajana.

Mäkinen myi erityisesti Sisu-merkkisiä kuorma-autoja.

Tietty nostalgisuus on tikkutehtaan alueella havaittavissa: täällä on ollut toimintaa, täällä on ollut kaupankäyntiä, täällä on ollut jonkun elämäntyö. Nykyään autioitunut ja raunioitunut paikka on jotain täysin muuta. Hajonnutta, mutta kierolla tavalla niin nykyaikaista. Tehtaan rapistuneet tiiliseinät ovat täynnä graffiteja ja maalauksia. Takapihalla on yksityisvaroin rakennettu skeittiparkki. Alueella on asunut romaneja ja varmasti useampi päihteiden käyttäjäkin. Tehdas on myöskin ollut nuorten bilepaikka. Vanha ja uusi sotkeutuu - syntyy mesta, joka on rapistunut, mutta ei ajan ohi ajama.