Lipeää - hei me ollaan niklaamossa!

Etuovi on kutsuvasti auki; niklaamo on odottanut vierailijoitaan. No, meitä ei tarvi erikseen käskeä astumaan sisälle tehtaan hämyiseen tunnelmaan. Täällä on joskus käsitelty ja päällystetty metallia - nyt jäljellä on vain jäänteitä tästä kaikesta. Tunnelma on painostava, tämä paikka selkeästi odottaa jotain. Tai jotakuta.

Iso tehdasrakennus on kolmekerroksinen. Lisäksi ylhäältä löytyvät vielä yhdet rappuset, jotka vievät ullakolle. Ullakon lattia on aika huonokuntoisen näköinen, emmekä suosittele sinne menemään. Tokihan itse oli pakko ottaa riski ja käydä kurkkaamassa. Löytöretken tuloksena oli joitakin huonekaluja ja muutama tilinpäätösmappi, joiden sisältö ei varsinaisesti kiinnostanut allekirjoittanutta. Eikä komeampaa puoliskoakaan. Jätimme ullakon sisällön yksin kuiskimaan tarinaansa menneistä vuosista.

Niklaamon kolmessa varsinaisessa kerroksessa koneet ovat aikanaan käyneet ja bisnes on pyörinyt. Nyt kerrokset huokuvat tyhjyyttään. Katto on monista kohdin alkanut sortua. Lattia on täynnä sirpaleita - ikkunalasit on särjetty. Yhdestä huoneesta löytyy patja ja kärsineitä huopia, joku on näköjään pitänyt täällä majaansa. Onkohan yöllä mahtanut kuulua tehdastyöläisten askelia ja eväsrasioiden kansien kilinää, kun nukkumapaikka on noin vaan hylätty?

Kiertelimme rakennuksen ympäri. Poistuimme kolmannesta kerroksesta ulos ja kävelimme tehtaan ulkokautta takaisin pääovelle. Pieneltä sisäpihalta löytyi vanha lipeä-ämpäri: me todellakin olimme niklaamossa. Saatoin antaa myös murulleni pienen pusun, onko edes parasta kierrellä tällaisia paikkoja yhdessä.